Nurmon lukion leirikouluryhmä Eiffel-tornin katveessa. Takarivi vasemmalta: Elina Hietamäki, Roosa Norja, Anniina Yli-Kahila, Anni Laakso, Pauliina Penttilä, Noora Hakkoomäki, Sanna Yli-Hakola, Juuli Palmu ja Reijo Tuovinen. Eturivi vasemmalta: Anni Mustalahti, Reeta Kari ja Jaana Paavola.

Pariisin matka

Toukokuun ensimmäisenä keskiviikkona lentokone aloitti heiluvan ja lyhyitä vapaapudotuksia sisältävän laskeutumisen Pariisiin. Alapuolella näkyi värikkäitä peltotilkkuja ja talorykelmiä, mutta maisemien katselu ei tuntunut yhtään niin olennaiselta kuin kiljaiseminen jokaisen vatsanpohjaa kouraisevan pudotuksen kohdalla. Maankamaralle pääseminen oli helpotus.

Ranskan kevät oli ehtinyt pitkälle: ruusupensaat kukkivat Seine-joen rannalla ja tummanvihreä väri oli kiivennyt neliönmuotoisiksi leikattujen puiden latvustoihin. Lukion oppitunnit, joilla vielä edellisenä päivänä olimme istuneet, olivat hetkessä muuttuneet kaukaisiksi ja merkityksettömiksi. Yhdistetty ranskan ja historian opintomatka ei tuntunut koululta; oppiminen tapahtui huomaamattomasti matkan ohessa.

Eiffel-torni oli yksi odotetuimpia kohteita ja mahtava näköala sen huipulta avautuikin: Vaaleat kerrostalot jatkuivat taivaanrantaan, missä kaikki muuttui siniseksi usvaksi ja katosi näkyvistä. Viheralueilla reunustettu Seine kiemurteli kaupungin halki ja Eiffel-tornin varjo piirtyi sillalle, jota pitkin olimme tornin juurelle kävelleet.

Louvre ei myöskään tuottanut pettymystä. Sen sisäpihalla oli jättikokoinen lasipyramidi ja kolmion muotoiset vesialtaat, joiden reunalla istuimme nauttimassa auringosta ja liottamassa jalkojamme, jotka olivat väsyneet kahden tunnin museokierroksella. Kiersimme Louvressa suomenkielisen oppaan kanssa ja näimme murto-osan valtavasta taidekokoelmasta. Tähän murto-osaan kuului oppikirjojen kuvista tutuksi tulleita veistoksia ja maalauksia, tunnetuimpana tietenkin Mona Lisa. Se ei ollut niin pieni kuin usein väitetään ja lähellekin pääsi, jos pujotteli väkijoukon läpi.

Kävimme Notre-Damen kirkossa katselemassa huimaavia lasimaalauksia ja Riemukaaren alla ottamassa valokuvia. Suunnistimme metrolla, shoppailimme ja ihailimme Pariisia risteilyveneen kannelta virkistävän tuulen kammatessa hiuksiamme.

Sacré-Cœurin kirkkoon nousimme näköalahissillä ja kirkon edustalla poseerasimme elävän patsaan kanssa. Siellä kuulimme myös mitä katumusiikki voi parhaimmillaan olla: kolmen miehen ryhmä soitti ja lauloi paremmin kuin monet bändit miksattuna. Joku meistä osti heidän levynsäkin.

Viimeisenä päivänä saimme havaintoesityksen siitä, miten Pariisin kaduilla kerjätään: opettajamme olivat ostaneet meille suklaajäätelöt ja kun jäätelölaatikkoa kierrätettiin roska-astiana, ohikulkija laittoi siihen kaksikymmentä senttiä.

Pelätty paluupäivä oli määrätty sunnuntaille. Herätyskellot soivat kolmelta aamulla ja jouduimme lähtemään hotellilta ilman herkullista kroissantti-patonki-aamupalaa, jonka pehmeä-ääninen karvakätinen mies oli joka aamu tarjoillut ja johon olimme jo ehtineet tottua. Kannoimme laukut alas kadulle ja taksikyyti vei meidän öisen (tosin ulkona oli ihmisiä samaan tapaan kuin päivälläkin) Pariisin halki lentokentälle.

Arkeen palaaminen ei ole ollut helppoa, mutta onneksi meille jäi matkasta hauskoja muistoja, valokuvia, ”I Love Paris” -paitoja sekä tietenkin pieniä Eiffel-torneja, joita toimme Suomeen luultavasti toista sataa.

Reeta Kari

Lisää kuvia reissusta tästä.